5. Syksyn pimeys on ystävä

Tervetuloa Luonnollisen tien blogiin, jossa tällä kertaa pohditaan pimeyden merkitystä meidän hyvinvoinnille ja luonnon vuodenkierron mukana elämistä, sekä suorittamista nyky-yhteiskunnassa. Kentis pimeys voisikin olla meidän ystävämme, jossa voimme levätä, tuntea rauhaa ja helpotusta, kun osaamme suhtautua siihen oikealla tavalla?

Tällä hetkellä kuljemme vuodenkierrossa Marraskuun puoltaväliä, vuoden pimeintä ja koleinta aikaa joka koettelee monen suomalaisen mieltä ja jaksamista.

Marras nimitys itsessään on hyvin kuvaava, sillä se tarkoittaa vanhan kansan kielellä kuolemaa. Luonto on saanut päästää irti kesän vehreydestä, puut ja kasvit tiputtavat lehtensä jotka maatuvat tummaan maahan antaen sille ravintoaineensa. Luonto antautuu vähitellen talven uneen josta se keväällä taas herää uuteen elämään.

Ihmisen katse luontaisesti suuntautuu tähän aikaan vuodesta enemmän sisäänpäin, oman kodin ja perheen piiriin.

Pimeys kysyy meitä hiljentämään tahtia ja lepäämään muun luonnon mukana. Se kutsuu meitä käpertymään omaan pesäämme, lämmittelemään takan ääreen ja rauhoittumaan kynttilöiden valoon. Luonnossa monet eläimet vaipuvat talvihorrokseen, isoista nisäkkäistä mm. karhu ja mäyrä. Luonto todella hidastaa tahtia, mutta kuinka monella ihmisellä nykyään on mahdollisuus tähän?

Meidän nykyinen elämäntamme ei tue tälläistä tahdin hiljentämistä. Työelämän koneisto vaatii että kuukaudesta ja vuodesta toiseen tahkotaan rahaa ja tuodaan pöytään tuloksia vaikka väsyttäisikin. Työelämän kova tahti ja tarve edetä uralla ei suo nyky ihmiselle lepoa. Ympäri vuoden pyörivä työrytmi kahdeksasta neljään keinovalojen alla jatkuvan suorittamisen tilassa on kuitenkin epäluonnollista, erityisesti voimme tuntea sen täällä meillä neljän vuodenajan maassa Suomessa. Oletettavasti ihminen ei kestä tälläistä elämänrytmiä ja uupuu siitä. Terveys alkaa reistailemaan, sekä myös mieli ja sielu väsyvät. Tähän aikaan vuodesta kaamosmasennuksesta ja jäätävästä väsymyksestä on tullut normaalia monelle - vaikka eihän se ole tervettä. Moni jaksaa talven pimeät päivät kahvin piristävällä voimalla - ei ole ihme että suomalaiset ovatkin sen suurkuluttajia.

Kurjuus kenties juontaa juurensa tästä luonnollista elämää vastaan toimisesta ja meidän omien lajityypillisesten tarpeiden ohittamisesta. Ihminen on ikäänkuin unohtanut olevansa osa luontoa. Kuten kaikki nisäkkäät, ihminen tarvitsee aika ajoin pimeää ja lepoa. Jokaisella meistä on myös yksilölliset tarpeet ja rytmit, naisilla ja miehillä hiukan erilaiset myös joten samaan tahtiin suorittaminen ei sovi kaikille.

Keinovalojen keksinnän jälkeen on ihmisen ollut helpompi jättäytyä vuodenkierron ja vuorokauden rytmien mukana elämisestä. Sähkövalojen ja nykyään ja valoruutujen ääressä eläessä sisätiloissa on helppo unohtaa ympäröivä luonnollinen maailma ja sen rytmit.

Nykyään kaikkialla oleva valon määrä saattaa tuoda ihmiselle alitajuntaista stressiä ja ylistimuloida hermojärjestelmää. Ihminen tarvitsee pimeyttä, se on meihin koodattuna. Pimeyden biologinen merkitys ihmiselle on viestiä että on aika levätä, palautua ja puhdistautua.

Ihme kuinka pimeyden terveyttä tukevaa merkitystä ei juuri missään tuoda esille? Kehoitetaan vaan hankkimaan kirkasvalolamppuja jotta pysyttäisiin paremmin tasaisen suorittavassa tilassa. Tästä syystä hiukan vieroksun itse niitä- vaikka toki valo antaa energiaa ja stimuloi vireystilaa korkeammaksi. Mutta ehkä pimeän tarkoitus on juuri kutsua meitä rauhoittumaan?

Marraskuinen iltapäivän hämärä Haminassa, 2023

Luonnollinen elämänrytmi

Monille jotka haluavat alkaa rakentaa itselleen luonnollisempaa elämää, ratkaiseva tekijä on astua ulos oravanpyörässä suorittamisesta. Moni vaihtaa alaa pois stressaavasta työstä ja alkaa luomaan itselleen toimeentuloa jossa omaa ja perheen hyvinvointia on mahdollista paremmin vaalia työaikoja säädellen. Monesti se merkitsee yrittäjyyttä tai omavaraisuuteen pyrkimistä ainakin osittain.

Minkälaista on elää luonnon vuodenkierron mukaan täällä pohjoisessa?

Maamme kirjassa Sakari Topelius kertoo kuinka ihmiset saattoivat talvisin täällä pohjoisessa nukkua jopa 12 tuntia päivästä kaamoksen aikaan, kun taas kesällä ihminen pärjäsi valoisaan aikaan lähes nukkumatta tai vain parin tunnin yöunilla.

“Maakansa tietää sen myös: moni nukkuu talvella kymmenen tai kaksitoista tuntia vuorokaudesta, mutta kesällä kolme tai neljä. Ainoastaan herrasväessä on niitä, jotka kääntävät nurin luonnon järjestyksen. Pitkät talviyöt he saattavat valvoa lamppujen ja kynttilöiden valossa, mutta kesän valoisat yöt he nukkuvat ikkunaverhojen takana. Ja vahinko on sentään näin menettää mikä on luonnossa kauneinta.”

Sakari Topelius, Maamme kirja 1917

Topelius eli aikana, jolloin nykyään vallalla oleva elämänrytmi oli vielä harvinaista ja luonnotonta suurimmalle osalle kansasta.

Luonnollista elämänrytmiä voi olla nykyään vaikeaa toteuttaa erityisesti kaupungissa, mutta maalla omavaraisessa elämäntavassa se on jo paljon helpompaa. Mitä omavaraisempi ihminen on, myös toimeentuloltaan, sitä helpompi on elää luonnonmukaisesti!

Tämä luonnollinen elämänrytmi jota toteutettiin vanhastaan suomessa, on aika lailla päinvastoin nykysuosituksia joiden mukaan tulisi nukkua joka yö saman verran, 6-8 tuntia ja ylläpitää tätä unirytmiä ympäri vuoden.

Tulevaisuudessa haluaisin luoda elämää enemmän tämän luonnollisen vuodenkierronrytmin mukana elämiseen sopivaksi, nauttia taianomaisista valoisista kesäöistä ja talvella todella levätä öisin vielä pidempään.

Kun omistaa talven levolle ja asioiden ideoinnille niin vuoden kesä- puoliskon tullessa on energiaa laittaa fyysisesti toteen talven aikana hiotut ajatukset. Talven levon jälkeen kesän tullessa ihminen on täydessä voimassaan kuten luontokin. Ihmisen energia suuntautuu ulospäin ja lisääntyvä valo tuo virtaa!

Omalla asenteellamme on myös suuri vaikutus siihen kuinka suhtaudumme talveen ja pimeään. Onko pimeys ystävämme vai vihollisemme? Voimmeko vastaanottaa pimeyden tuntien kiitollisuutta siitä, että se on Luojan suunnitelma meille pohjoisen ihmisille, että saamme kokea nämä neljä vuodenaikaa? Että hänen suunnitelmansa on kaikessa yksityiskohtaisuudessaan hyvä eikä siinä ole erehdystä. Voimmeko huomata kuinka pimeä aika kuuluu meille pohjoisen kasvateille, nähdä kuinka pimeys voi tuoda meille turvaa ja rauhaa? Talven pimeyden ehkä kuuluukin haastaa meitä, mikä tekee meistä pohjoisen ihmisistä sitkeämpiä ja sisukkaampia. Talven koetukset toimivat meille näin lahjana jotka mahdollisesti jalostavat luonnettamme.

Talven pimeys laittaa ihmisen kääntymään sisäänpäin. Kun kesän luonnon runsaus on jäänyt taakse on meidän helpompi kääntyä tarkastelemaan sitä miltä sisällämme tuntuu. Tunnenko rauhaa ja kepeyttä vai onko sisällä minkälaisia vaikeita tunteita ja kohdattavia mörköjä? Kentis pimeyden pintaan tuoma masennus voi myös toimia herätyksenä ihmiselle luontoa vastaan toimimisesta ja siitä erkaantumisesta, että on jälleen aika alkaa kuunnella omia tarpeita ja levätä.

Oman kehon kuuntelu on tärkeä taito: tunnustele, minkälaista huolenpitoa kaipaat erityisesti näin talvella? Liikunta vaikuttaa kehoon ja mieleen positiivisesti ympäri vuoden, ja erityisesti raittiissa ulkoilmassa urheillen. Samalla kuitenkin voi olla tarve levätä ja nukkua enemmän. Usein kaipaamme talvella myös tuhdimpaa, lämmittävää ruokaa kuten lihasoppaa, uunipatoja ja mausteita kun taas kesällä monille maistuu marjat, hedelmät ja kevyet salaatit enemmän.

Pimeys ulkona kenties korostaa sitä, mitä tunnemme sisällämme. Ulkoisesta pimeydestä huolimatta voimme talvellakin tuntea sydäntämme valaisevaa onnea ja rauhaa. Joulu on erityisesti rakkauden ja lämmön aikaa, Kristuksen syntymän harrasta juhlaa jolloin muistetaan omia läheisiä ja kokoonnutaan olemaan yhdessä. Hartaaseen tunnelmaan virittäytyminen vaatii kuitenkin hiljaisuutta, eikä se välttämättä onnistu hyvin jos mieli on kiireinen eikä ole läsnä. Kun sydämemme loistaa rakkautta ja lämpöä ympäröivää maailmaa ja toisia ihmisiä kohtaan, ei talven pimeys paina samalla tavalla.

Metsälampi Öllölässä syyspäivänä, ensilumia.

Lempeys ja irtipäästö
Tänä vuonna Marraskuun pimeys tuntuu itselle hyvin lempeältä, jopa lohdullisen turvaisalta ja kotoisalta. Näin ei kuitenkaan ole aina ollut – joinain vuosina olen kokenut vaikeita tunteita tähän vuodenaikaan liittyen. Nykyiseen olotilaan varmaan vaikuttaa vahvasti se, että tällä hetkellä voin elää hiukan rauhallisempaa elämänrytmiä joihinkin aiempiin vuosiin verrattuna. Teen työtä joka on rauhallisempaa ja enemmän omatahtista. Saan myös viettää toista talvea kodissa joka on enemmän luonnon ympäröimänä, eikä välittömän kaupungin hälinän äärellä. Talvella kaupungin hälinä tuntuu erityisen häiritsevältä ja mieluiten olisin silloin maalla.

Aikoina jolloin olen töissä tai opiskeluissa suorittanut hektisesti tähän pimeään vuoden aikaan, olen tuntenut painavaa syysuupumusta. Viime syksynä oli hetki jolloin olin niin väsynyt, että tuntui että haluaisin vaan päästää irti kaikesta. Silloin kirjoitin runon:

Marras

Anna minun maatua kyyneleenä maahan

vaipua lehtenä lattialle

virran pyörteeseen kadota

päästää irti,

lentää tuulen mukana

ja unohtua ainiaaksi.

Anna minulle

äänettömän usvan

sanaton hiljaisuus.

Hämärä, joka kietoo tummaan syliinsä

Sammalmätäs peitokseni, kanervaa kalloni alle.

Anna tuulen laulun

tuudittaa minut uneen ikuiseen

keskellä suon kostean, piilopaikkani pehmoisen

Olkoon siellä ainainen leponi

Vuoteeni viimeisen kerran.

Vaikka runo on suruisan synkkä ja tummasävyinen, niin samalla se kuvaa minulle rakasta synkän pimeän syksyn tunnelmaa. Siihen liittyy tunne uupuksesta, irtipäästämisen ja uudistumisen halusta, joka voi tuntua jonkinlaiselta kuolemalta. Runo kertoo siitä lohdullisuudesta mitä voidaan tuntea tässä vuodenajassa. Kiitollisuus siitä että saadaan päästää irti ja ottaa lepotauko.
Tarvitsemme kaikki levon ja irtipäästämisen hetkiä. Aina ei tarvitse jaksaa, suorittaa ja yrittää ehtiä tehdä kaikki maailman asiat. Erityisesti tämä aika vuodesta kutsuu meitä hiljentymiseen ja lepoon, ja silloin voimme uudistua sisäisesti, jättää pois vanhan ja turhan ja kevään tullen taas syntyä itsekin uudelleen.

Uupumuksen tunne omalla kohdalla on suuresti johtunut omaa luontoa vastaan toimimisesta. Että täytyy suorittaa, pärjätä kuten muutkin tässä yhteiskunnassa, samalla ohittaen omaa hyvinvointia ja tarpeita. Naiselle erityisesti työelämän tahti voi olla hyvin kuormittavaa, eihän sitä ole suunniteltu naisia varten. Se ei perustu naisten kuukausittaiseen hormonaaliseen rytmiin, vaan miesten tasaiseen testosteroni rytmiin. Ei siis ihme kuinka moni nainen uupuu suorittaen miesten työmaailmassa. Minuun on laskeutunut halu elää rauhassa, toimia yhteistyössä luonnon ja itseni kanssa eikä sitä vastaan. Se merkitsee myös kunnioittamista itseäni naisena.

Talven aikana luonto saa levätä ja uudistua lumipeitteen alla. Samalla tavalla koen että omassakin elämässä puhdistuminen tapahtuu helpolla ja luonnollisella tavalla Luojan armosta, jota ei itse tarvitse yrittää pakottaa ja saada aikaan minkäänlaisilla tekniikoilla. Kaikesta valheellisesta ja turhasta kuoriutuminen on niin tärkeää, vaikka se onkin joskus kivuliasta.

Ihmiseltä voi vaatia paljosta turhasta luopumista - suojamuureista, taakoista ja väärinteoista irrottautumista että pääsee palautumaan takaisin siihen viattomaan, lapsenkaltaiseen puhtauden tilaan. Meidän ei tarvitse tehdä sitä onneksi omin voimin yksinään, vaan voimme turvautua Herraan joka täyttää meidät ihmeellisellä voimalla ja armollaan.

Sallitaan itsellemme siis myös lepoa, erityisesti tässä vuodenajassa, ja tarkastellaan pimeyttä hiukan ystävällisimmin silmin sillä silläkin on oma merkityksensä hyvinvointimme tukemisessa.

Tunnelmallista Marraskuun hämäränhyssyä kaikille!

Rakkaudella,

Anna-Maria