2. Juureni
Tässä esittely julkaisussa kerron hieman lisää taustoistani ja matkastani, siitä kuinka olen päätynyt tälle polulle mitä nyt kuljen elämässäni.
Olen syntynyt Joensuussa ja elänyt muutamat ensimmäiset vuoteni Ilomantsin pikkukylässä Haukivaarassa. Asuimme siellä siskoni, veljeni, äitini ja isäni kanssa, ja tätä idyllistä kotipaikkaa koko perheemme muistelee lämmöllä. Vanhemmat harjoittivat pienimuotoista omavaraisuutta hanhien, kanien ja puutarhan viljelyn muodossa. Äiti oli meidän kanssa kotona, kun isä taas oli paljon työreissuilla kauempana. Äidin mukaan tämä oli ihanaa, mutta rankkaa aikaa erityisesti yksinolosta ja tukiverkon puutteesta johtuen. Äitini keräili yrttejä ja vanhemmat laittoivat terveellistä ruokaa meille kotona. Heiltä olen saanut rakastavan lapsuuden sekä pohjan terveelliseen ja luonnonläheiseen elämäntapaan. Vanhemmat, ja erityisesti isä, näkivät paljon vaivaa tämän kotipaikan kunnostamisessa ja laittamisessa loppuelämän paikaksi. Lopulta kuitenkin asiat päätyivät siihen, että perheemme joutui muuttamaan huonon työtilanteen vuoksi Etelä-Karjalaan Joutsenon ja Lappeenrannan seuduille jossa kasvoin ja vietin lapsuuteni. Lapsena vietin päiväni pitkälti ulkona luonnossa metsissä ja puissa kiipeillen, omia mielikuvitusleikkejä leikkien ja lukien kirjoja.
Kun olin 9-vuotias, vanhempani erosivat ja tämä oli kaikille perheessämme vaikea hetki. Olen miettinyt paljon, kuinka suuri ja hajottava valinta avioparille on erota ja samalla erottaa perheenjäsenet toisistaan. Tästä en ole kuitenkaan tuntenut katkeruutta vanhempiani kohtaan tästä, sillä he toimivat silloisen ymmärryksensä pohjalta, eikä heillä varmaankaan ollut muita työkaluja asioiden ratkaisemiseksi silloin. Ajattelen totta kai silti että olisi kaunista jos vanhempani olisivat edelleen yhdessä, mutta muisto heidän rakkaudestaan toimii myös kantavana voimavarana. Ehkäpä oli myös tarkoitus että asiat menivät juuri niin kuin menivät.
Vanhempien virheistä voi myös oppia. Siitä kumpuaa vahva pyrkimykseni luoda mieheni kanssa vakaa pohja perheen perustamiselle ja avioelämälle, jonka perusta on Jumalan suunnitelmassa, rakkauden tilan luomisessa ja perinteisissä vaimon sekä aviomiehen rooleissa. Uskon ja näen joka päivä yhä selvemmin kuinka Kristusta seuraamalla aito omistautuminen, terve parisuhdedynamiikka ja kunnioitus on mahdollista saavuttaa. Minulla on läheiset ja hyvät välit molempiin vanhempiini ja arvostan suuresti heitä sekä heidän pyrkimyksiään luoda meille hyvä elämä niillä eväillä joita heillä oli kun olimme lapsia. Nämä pyrkimykset voimme edelleen nähdä tänä päivänä, edelleen vanhemmat pyrkivät tuomaan elämäämme hyvää.
Kotoa muutin pois jo kuusitoistavuotiaana, yksin Helsinkiin lukiota varten. Lappeenranta ei tuntunut kotikaupungilta, eikä sellaiselta mihin haluaisin jäädä rakentamaan omaa elämää. Halusin jotain erilaista ja Helsinki oli etäisesti tuttu paikka koska siellä oli jonkin verran sukulaisia, äitini on kasvanut siellä ja siskokin oli muuttanut sinne jokin aika sitten. Helppoa ei tietenkään ollut jättää kaikki ystävät, perhe ja silloinen poikaystävä ja muuttaa pois. Olin yksinäinen muutamat ensimmäiset vuodet ja eksyksissä, enkä oikein löytänyt omaa paikkaani. Aiemmin olin ollut melko itsevarma ja menevä nuori jolla oli ystäviä ja poikaystävä, mutta yhtäkkiä olinkin aivan yksin uudessa paikassa. Vetäydyin silloin hieman kuoreeni ja jouduin ikään kuin uudelleen rakentamaan itsevarmuuteni vuosien mittaan.
Olen aina ollut herkkä, aistiva ja luonnonläheinen ihminen, ja olisin varmastikin tarvinnut vahvoja arvoja ja ohjausta elämään nuoruudessani. Usein olen tuntenut läpi elämäni etten aivan kuulu joukkoon ja että en halua elää samalla tavalla kuin suurin osa ympärilläni olevista ihmisistä. Pandemian aikana tämä tunne korostui kun halusin mieluummin turvautua luonnonmukaisiin itsehoitomenetelmiin kuin kokeelliseen lääketieteeseen. Olen myös luonnostaan ollut aina innostunut tutkimaan ja opiskelemaan erilaisia asioita ja halunnut ajatella asioita ensin itsenäisesti ennen kuin nielen mitään valmiiksi pureskeltuja totuuksia.
Tämä aika oli haastavuudestaan huolimatta kuitenkin merkityksellistä koska se johti monien uusien ihmissuhteiden muodostamiseen samankaltaisen arvomaailman pohjalta ja lisäksi hieman yli pari vuotta sitten myös nykyisen kihlattuni kohtaamiseen. Arvostan kuitenkin kaikkia erilaisia ihmisiä elämässäni erilaisine ajatuksineen ja on ihana kun voidaan silti rakastaa toisiamme eriävistä näkemyksistä huolimatta ja keskustella niistä asiallisesti. Tykkään puhua rehellisesti ajatuksistani ja on mukava keskustella erityisesti silloin kun toinen ihminen on samalla ymmärryksen tasolla, mutta senkin kanssa olen tullut aika sujuiksi jos näin ei ole. Rakkaan lapsuudenystäväni sanoin: “Sie oot aina ollut vähän outo.” Enkä edes kiellä tätä - jokainen meistä on ainutlaatuinen omalla tavallaan ja toisille erilaiset ajatukset ja olemisen tapa voi näyttäytyä outona. Onneksi tähän maailmaan mahtuu meitä moneen lähtöön!
Lisäksi se, mikä on luonnollisesti ominaista ja alkuperäistä ihmiselle voi nykyään tuntua yleisesti oudolta sillä yhteiskuntamme on mennyt niin kauas luonnollisesta elämästä!
Olen aina uskonut Jumalaan ja pohjan siihen sain lapsuudessani. Elin kuitenkin nuoruuttani melko vastuuttomasti vapaan arvopohjan mukaisesti, sillä perinteisten ja kristillisten arvojen perustus ei ollut juurtunut elämääni tarpeeksi syvästi. Elin elämääni kuten lähes kaikki nuoret ympärilläni nykykulttuurimme mukaisesti.
Havahduin siihen kuinka myös henkisyydessä olin kulkenut monissa asioissa harhaan, ja että se ei ollut se suunta mitä haluaisin jatkaa syvemmälle. Nykyään koen yhä vahvemmin että kaiken ydin on pyrkiä elämään hyveellistä elämää Jumalan suunnitelman mukaisesti seuraten Kristuksen opetusta. Se on suunnaton voimavara, kuin peruskallio jonka päälle luoda onnellinen vakaa elämä. Kuitenkaan sen valitseminen ei välttämättä ole helppo tie, sillä Kristuksen sanoma on päinvastoin sitä mitä maailma meille kertoo, mitä maailma ihannoi ja mihin se meitä kannustaa.
Kuutisen vuotta sitten havahduin siihen, minkä suunnan todella haluan ottaa elämälleni: kohdata todellisen rakkauden, muuttaa maalle ja perustaa kotitilan ja perheen. Aloin tuntea syvempää kutsumusta perinteisiä arvoja ja äitiyttä kohtaan, haluni elää lähellä luontoa ja Jumalan suunnitelman mukaan vahvistui. Edelleen jouduin harhateille, mutta kun tapasin mieheni oli aika omistautua tavoitteilleni. Melkoista kasvun matkaa se on ollutkin meille molemmille! Silloin tuli aika todella kohdata itseni ja suunnata kohti yhteisiä unelmia. Omat varjoni nousivat pintaan, kuten myös kipua ja vihaa mistä en aiemmin ollut edes tietoinen. Sain kohdata omapäisyyttäni, tulisuuteni, omat feministiset ohjelmointini. Tästä alkoi vähitellen syvempi matka kohti sitä naista, minkälainen vaimo haluaisin olla miehelleni ja minkälainen äiti haluaisin olla tuleville lapsilleni. Sillä matkalla olen edelleen, hyvin keskeneräisenä ja epätäydellisenä. Kuitenkin olen kiitollinen siitä missä olemme tällä hetkellä, kun valmistaudumme yhteiseen avioliittoon ja perheen perustamiseen. Parisuhde on ollut tähänastisessa elämässäni kaikkein kasvattavin opettaja, ja voin vain kuvitella miten lasten saaminen tulee olemaan vielä paljon syväluotaavampi matka! Helppoa se ei todellakaan aina ole, mutta haluan tehdä töitä asioiden eteen joiden näen voivan kantaa hyvää hedelmää tulevaisuudessa.
Innostavia opiskelun aiheita minulle ovat tällä hetkellä erityisesti äitiyteen, naiseuteen, lasten kasvatukseen ja kristillisyyteen liittyvät asiat. Minua kiinnostaa tutkia ihmisen tarkoitusta siitä näkökulmasta kuinka Jumala on sen tarkoittanut ja kuinka synnyttää ja kasvattaa lapset niin luonnonmukaisesti kuin mahdollista.
Olen opiskellut kasvatusalaa steinerkoulun opettajaksi, mutta näitä opintoja en ole toistaiseksi jatkamassa vaikka paljon hyvää ja arvokasta niistä olen saanutkin. Viimeisen kolmen vuoden aikana olen ollut mukana myös Uuden Ajan koulu- yhdistyksessä, joka auttaa perheitä lasten kotikouluttamisessa ja tuottaa materiaaleja kotikoulun tueksi. Kasvilääkintä ja yrteillä hoitaminen on myös yksi intohimoni ja niiden parissa tulen kenties tarjoamaan tulevaisuudessa omia palvelujani. Rakkaus luontoon on vahvasti läsnä elämässäni, puutarhanhoito on minulle antoisaa, samoin kuin marjastus, sienestys, käsityöt ja muu omavaraispuuhastelu mitä nykyisillä puitteilla on mahdollista asuessamme paritalossa esikaupunki-alueella.
Tervetuloa seuraamaan matkaani ja kulkemaan yhdessä tätä luonnollista tietä!
Rakkaudella,
Anna-Maria
